Ateneum

Kuvagalleria ››

Asiakas: Suomen Taideakatemia / Valtion taidemuseo, Rakennushallitus / Senaattikiinteistöt, Opetusministeriö
Sijainti: Kaivokatu 2, Helsinki ››
Valmistumisvuosi: 1979-91, 2000
Laajuus: 14000 m2 (vanha osa), 4000 m2 (uusi osa), 360 m2 (II vaihe)

Keskeisesti Helsingissä sijaitsevan arvotalon laajan peruskorjaus-, muutos- ja laajennustyön päätavoitteena oli luoda uusrenessanssiraameihin nykyaikainen, toimiva taidemuseo, joka samanaikaisesti täyttäisi poikkeuksellisen korkeat rakennussuojelulliset ja tekniset vaatimukset. Tekijöidensä arkkitehtuuri- ja restaurointifilosofian mukaisesti Ateneumissakin uusi ja vanha rinnastuvat elegantilla, vähäeleisellä tavalla.

Ateneum rakennettiin Suomen Taideyhdistyksen ja Taideteollisuusyhdistyksen hankkeena 1885-87 ja laajennettiin 1900-01 arkkitehti Theodor Höijerin piirustusten mukaan. Se edustaa uusrenessanssia pääjulkisivua hallitsevine keskirisaliitteineen ja runsaine veistoskoristeineen. Tilallisesti keskeinen rooli on monumentaalisella pääportaikolla. Rakennuksessa toimivat 1970-luvulle asti taidemuseo, Taideteollinen korkeakoulu ja Suomen Taideakatemian koulu. Vuonna 1977 Ateneum luovutettiin kokonaisuudessaan museo- ja näyttelykäyttöön.

Hankesuunnitteluvaiheessa työlle asetettiin korkeat arkkitehtoniset, rakennussuojelulliset, toiminnalliset ja tekniset tavoitteet ja kartoitettiin laajentamisen edellytykset.

Päätavoite oli luoda nykyaikainen, toimiva museo, jossa luotaisiin optimaaliset olosuhteet taiteen esittämiselle ja säilyttämiselle. Rakennussuojelullisesti keskeisintä oli säilyttää alkuperäiset tilamuodot ja -hierarkia ja korostaa komean pääportaikon asemaa sekä säilyttää korjaamalla vanhan rakennusrunko ja alkuperäiset rakennusosat. Tekniset tavoitteet oli oikaista kantavan tiilirungon ja -holvien painumat sekä tuoda rakennukseen talotekniikkaa suojeluarvot huomioiden.

Ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin vaihtuvien näyttelyiden tilat ja kahvila, toiseen ja kolmanteen peruskokoelma. Konservointitilat ja toimisto sijoitettiin kolmanteen ja ullakkokerrokseen. Pääsalin alle rakennettiin 160 paikan auditorio. Ateneuminkujaa vasten rakennettiin uudisosa, joka mahdollistaa kierron toisessa kerroksessa koko rakennuksen ympäri.

Itäpiha otettiin käyttöön näyttelytoimintaa palveleville toiminnoille, yleisötyöpajoille sekä hissi- ja porrasyhteyksille, jolloin kokonaisuuden alkuperäinen tilajako saatiin säilymään. Länsipiha muutettiin II vaiheessa monitoimialueeksi kirjakauppoineen. Pihamaisen luonteen säilyttämiseksi se katettiin eleettömällä, ristikkopalkkien varassa lepäävällä pistekiinnitteisellä lasirakenteella.

Uudet rakennusosat, detaljit ja tekniset asennukset suunniteltiin nykymuodoin ja -keinoin mutta alkuperäisin materiaalein. Pääportaikon symmetrinen luonnonvalaistus säilytettiin rakentamalla itäpihan yläosaan valopiha. Portaikkoon valittiin vaalea monokromaattinen sävytys, mutta osa alkuperäistä väritystä jätettiin näkyviin. Näyttelysalien hillityllä värityksellä ja materiaaleilla luotiin rauhallinen tausta taiteelle. Lautalattioissa säilytettiin tumma sävytys.  

Perustukset ja vanhat runkorakenteet korjattiin ja vahvistettiin. Osa välipohjarakenteista ja vesikatto uusittiin kondenssi- ja lahovaaran vuoksi. IV-konehuoneet sijoitettiin kellariin ja pihojen alle, pystykanavat vanhan rungon ulkopuolelle ja vaakakanavat uusiin alakattoihin ja ullakolle. Näyttelysalien ilmanvaihtoventtiilit muotoiltiin kattolistoitukseen uppoaviksi rakoventtiileiksi tai sijoitettiin lattiaan.

Ulkoväritys – hiekkakiveä jäljittelevä vaalean ruskea, kipsiornamenttien tummempi harmaanruskea – palautettiin yhteistyössä Museoviraston kanssa mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Vanhat ikkunat kunnostettiin.

Laaja ja pitkäkestoinen projekti edellytti tilaajan, käyttäjän, museoviraston sekä kaikkien suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden tiivistä yhteistyötä. Yhteistyö konservaattorin kanssa oli projektissa ensiarvoisen tärkeää. Ateneum palkittiin vuonna 1990 Rakennushallituksen Vuoden rakennushankkeena.

www.ateneum.fi