Saaren kartano

Luonnonkauniissa kulttuurimaisemassa sijaitsevan Saaren kartanon mittavassa korjaus- ja restaurointityössä päärakennus pihasiipineen sekä renkitupa muutettiin tutkijoiden ja taiteilijoiden residenssitilaksi. Päärakennuksessa järjestetään myös kokouksia, seminaareja ja konsertteja. Kartanokokonaisuudesta tuli tehdä toimiva ja turvallinen luovan työn ympäristö.

Saaren kartanon historia juontuu 1200-luvun lopulle, jolloin kartano oli Turun piispan omaisuutta. Myöhemmin kartano on toiminut kuninkaankartanona ja everstin virkatalona, ja siinä ovat asuneet mm. Fleming- ja Aminoff-suvut (vuoteen 1943). Myöhemmin kartanossa ovat toimineet mm. Työtehoseura, koulukoti sekä 1959-2005 Maatalouden tutkimuskeskuksen Lounais-Suomen koeasema. Koneen säätiö osti päärakennuksen ja ympäröivän puistoalueen rakennuksineen 2006.

Museovirasto ja ympäristöministeriö ovat luetteloineet Saaren kartanon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Keltainen mansardikattoinen päärakennus vuodelta 1779 edustaa myöhäiskustavilaista tyyliä. Hankkeen alkaessa päärakennus oli 50-luvun toimistoasussa laakaovineen, lastulevyverhouksineen, muovimattoineen ja loisteputkivalaisimineen. Tilaaja toivoi rakennukseen palautettavaksi kustavilaisen hengen, mikä ei ollut toteutettavissa pelkkien pintojen uusimisella.

Rakennuksesta laadittiin rakennushistoriallinen selvitys limittäin korjaussuunnittelun kanssa. Työn kuluessa paljastuneet vanhat rakennusosat, tapettifragmentit sekä löytyneet kaksi alkuperäistä ovea ja lunetti-ikkuna loivat pohjan suunnittelulle. Arkistosta löytyneet asiakirjat huoneiden rintapaneeleista ja 40-luvulla laaditut mittapiirrokset listaprofiileista olivat avuksi interiöörin suunnittelussa.

Pääkerroksen sali rekonstruoitiin aikansa asuun löydöksien pohjalta. Muissa tiloissa on ajan hengen mukaiset tapetit. Alkuperäisten tilojen väliset ovet teetettiin löydettyjen ovien mallin mukaan. Myöhemmin rakennettujen tilojen ovet ovat uusia – periaatteena ”uusi saa näyttää uudelta”. Kaikkiin huoneisiin palautettiin rintapaneelit, joiden taakse piilotettiin patterit.

Kalustus on pääosin toteutettu uusin kalustein, mutta päätiloissa on lisäksi aitoja kustavilaisia tai muita antiikkikalusteita luomassa alkuperäistä tunnelmaa.

Päärakennuksen ullakkokerros, joka muutettiin majoitus- ja oleskelutiloiksi, jätettiin 50-luvun henkeen, kuten myös monta muutosta kokenut renkitupa. Pihasiipien interiöörit tehtiin pääosin kustavilaiseen henkeen. Vuonna 1858 rakennettuun kivinavettaan kunnostettiin taiteilijoiden työ- ja tuotantotiloja.

www.koneensaatio.fi/kartano/esittely/