Turun Taideakatemia ja Konservatorio

Kuvagalleria ››

Asiakas: Kuntien Eläkevakuutus
Sijainti: Linnankatu 54–60, Turku ››
Valmistumisvuosi: 1994 Konservatorio, 1997 Taideakatemia
Laajuus: 16 000m2

Aurajoen vanhalla telakka-alueella sijaitsevien telakkahallien ja köysitehtaan muutostyössä taideakatemiaksi ja konservatorioksi uusi ja vanha käyvät keskenään ja ympäristönsä kanssa mielenkiintoista dialogia. Oma aikamme tuo oman ajallisen kerrostumansa osaksi elävää, rikasta ja jännittävää kokonaisuutta. Turun taideakatemia ja konservatorio on huomioitu myös kansainvälisellä tasolla esimerkkinä onnistuneesta prosessista, joissa kaupunkikeskustojen liepeillä sijaitsevia teollisuusalueita, ns. brownfield-alueita, muutetaan asumisen ja luovan työn ympäristöiksi.

Vuosina 1994 ja 1997 valmistuneet Turun Konservatorio ja Taideakatemia sijaitsevat Linnankadulla, Aurajoen vanhalla telakka-alueella. Konservatorio on sijoitettu telakkahalliin (1928) ja köysitehtaaseen (1934, Gunnar Wahlroos), Taideakatemia toiseen telakkahalliin (1928), sosiaalirakennukseen (1970-luku) sekä uudisosaan. Rakennuksia yhdistää 270 m pitkä köysirata (1934). Peruskorjauksen yhteydessä telakkahallien väliin muodostunut ulkoilmaforum, Varvintori, avautuu Aurajoelle kohti Sigyn-laivaa.

Konservatorion julkiset tilat, Sigyn-kamarimusiikkisali (400 paikkaa) lämpiöineen, Crichton-sali (200 paikkaa) ja Vulcan-sali (120 paikkaa), ravintola-kahvila, musiikkikirjasto sekä tutkintosalit rakennettiin ”talo talossa”-periaatteella telakkahalliin. Opetus- ja hallintotilat ovat köysitehtaan kahdessa kerroksessa ja osassa köysirataa.

Taideakatemiasta toiseen telakkahalliin sijoitettiin teatteri-, tanssi- ja video-opetustilat sekä maalauksen, piirustuksen ja grafiikan opetustilat, köysirataan näyttely-, pienateljee ja oppilaskuntatilat ja uudisosaan kuvanveisto-, verstas- ja työtilat. Sosiaalirakennukseen sijoitettiin taiteen ja viestinnän hallinto- ja opettajien tilat, luokkahuoneet, editointi- ja animaatiotilat, äänistudio tarkkaamoineen, kuvateatteri, nukketeatteri, puvustamo ja valokuvastudio laboratorioineen.

Suojeltujen rakennusten suunnittelussa tuli huomioida vanhan arkkitehtuurin erityispiirteet. Lisäksi konservatorion suunnittelua ohjasi vaatimus toimivasta akustiikasta. Ääneneristys huomioitiin niin rakenteissa kuin ilmanvaihdon järjestelyissä. Vanhat korkeat ja tilavat tehdashallit tarjosivat hyvän pohjan musiikinopetustiloille ja konserttisaleille. Ne jaettiin pienemmiksi niin, että alkuperäiset tilamuodot säilyttivät dominoivan asemansa.

Konserttisalin suunnittelussa pohdittiin, miten vanhan telakkahallin tunnelma saataisiin salitilaan. Sali päädyttiin toteuttamaan lasiseinäisenä. Seinän arkkitehtuuri muodostuu akustiikan ja lasikonstruktion liitosta. Vanhat patinoituneet niittaamalla kootut teräsrakenteet jätettiin näkyviin sellaisinaan. Siltanosturit jäivät osaksi aulan interiööriä kantamaan lämpiötasoa ja sisäänkäynnissä katosrakenteita.

Köysiradan ja telakkahallien julkisivut säilytettiin lähes alkuperäisissä asuissaan: painuneita julkisivurakenteita ei oikaistu, teräsrakenteiden patinaa ei puhdistettu pois, ja uudet lasitukset hiekkapuhallettiin kevyesti. Toisaalta aulan päädyn lasiseinässä hyödynnettiin ensimmäisen kerran Suomessa pistekiinnitteistä lasirakennetta.

Akustiikan suunnittelussa on ensimmäisen kerran Suomessa käytetty tietokonepohjaista ohjelmistoa.

Turun konservatorio sai vuonna 1995 ECCS:n Euroopan teräsrakennepalkinnon ja 1996 Euroopan Unionin Europa Nostra -palkinnon. Se oli vuonna 1999 Euroopan Unionin 6. Mies van der Rohe Award for European Architecture -ehdokas.