Turun Taideakatemia ja Konservatorio

Aurajoen vanhalla telakka-alueella sijaitsevien telakkahallien ja köysitehtaan muutostyössä taideakatemiaksi ja konservatorioksi uusi ja vanha käyvät keskenään ja ympäristönsä kanssa mielenkiintoista dialogia. Oma aikamme tuo oman ajallisen kerrostumansa osaksi elävää, rikasta ja jännittävää kokonaisuutta. Turun taideakatemia ja konservatorio on huomioitu myös kansainvälisellä tasolla esimerkkinä onnistuneesta prosessista, joissa kaupunkikeskustojen liepeillä sijaitsevia teollisuusalueita, ns. brownfield-alueita, muutetaan asumisen ja luovan työn ympäristöiksi.

Vuosina 1994 ja 1997 valmistuneet Turun Konservatorio ja Taideakatemia sijaitsevat Linnankadulla, Aurajoen vanhalla telakka-alueella. Konservatorio on sijoitettu telakkahalliin (1928) ja köysitehtaaseen (1934, Gunnar Wahlroos), Taideakatemia toiseen telakkahalliin (1928), sosiaalirakennukseen (1970-luku) sekä uudisosaan. Rakennuksia yhdistää 270 m pitkä köysirata (1934). Peruskorjauksen yhteydessä telakkahallien väliin muodostunut ulkoilmaforum, Varvintori, avautuu Aurajoelle kohti Sigyn-laivaa.

Konservatorion julkiset tilat, Sigyn-kamarimusiikkisali (400 paikkaa) lämpiöineen, Crichton-sali (200 paikkaa) ja Vulcan-sali (120 paikkaa), ravintola-kahvila, musiikkikirjasto sekä tutkintosalit rakennettiin ”talo talossa”-periaatteella telakkahalliin. Opetus- ja hallintotilat ovat köysitehtaan kahdessa kerroksessa ja osassa köysirataa.

Taideakatemiasta toiseen telakkahalliin sijoitettiin teatteri-, tanssi- ja video-opetustilat sekä maalauksen, piirustuksen ja grafiikan opetustilat, köysirataan näyttely-, pienateljee ja oppilaskuntatilat ja uudisosaan kuvanveisto-, verstas- ja työtilat. Sosiaalirakennukseen sijoitettiin taiteen ja viestinnän hallinto- ja opettajien tilat, luokkahuoneet, editointi- ja animaatiotilat, äänistudio tarkkaamoineen, kuvateatteri, nukketeatteri, puvustamo ja valokuvastudio laboratorioineen.

Suojeltujen rakennusten suunnittelussa tuli huomioida vanhan arkkitehtuurin erityispiirteet. Lisäksi konservatorion suunnittelua ohjasi vaatimus toimivasta akustiikasta. Ääneneristys huomioitiin niin rakenteissa kuin ilmanvaihdon järjestelyissä. Vanhat korkeat ja tilavat tehdashallit tarjosivat hyvän pohjan musiikinopetustiloille ja konserttisaleille. Ne jaettiin pienemmiksi niin, että alkuperäiset tilamuodot säilyttivät dominoivan asemansa.

Konserttisalin suunnittelussa pohdittiin, miten vanhan telakkahallin tunnelma saataisiin salitilaan. Sali päädyttiin toteuttamaan lasiseinäisenä. Seinän arkkitehtuuri muodostuu akustiikan ja lasikonstruktion liitosta. Vanhat patinoituneet niittaamalla kootut teräsrakenteet jätettiin näkyviin sellaisinaan. Siltanosturit jäivät osaksi aulan interiööriä kantamaan lämpiötasoa ja sisäänkäynnissä katosrakenteita.

Köysiradan ja telakkahallien julkisivut säilytettiin lähes alkuperäisissä asuissaan: painuneita julkisivurakenteita ei oikaistu, teräsrakenteiden patinaa ei puhdistettu pois, ja uudet lasitukset hiekkapuhallettiin kevyesti. Toisaalta aulan päädyn lasiseinässä hyödynnettiin ensimmäisen kerran Suomessa pistekiinnitteistä lasirakennetta.

Akustiikan suunnittelussa on ensimmäisen kerran Suomessa käytetty tietokonepohjaista ohjelmistoa.

Turun konservatorio sai vuonna 1995 ECCS:n Euroopan teräsrakennepalkinnon ja 1996 Euroopan Unionin Europa Nostra -palkinnon. Se oli vuonna 1999 Euroopan Unionin 6. Mies van der Rohe Award for European Architecture -ehdokas.

2020 toteutetussa muutos- ja korjaushankkeessa ”Linnankadun taidekampus 1” osa tiloista muutettiin Turun ammattikorkeakoulun sirkusopetuksen käyttöön. Muu osa rakennuksesta säilyi musiikin opetus- ja harjoitustiloina. Tanssiopetussali muutettiin sirkuskoulutuksen opetustilaksi kuitenkin siten, että siellä pystyi järjestämään myös yleisötilaisuuksia. Suunnittelussa piti huomioida eri käyttötarkoitusten ja käyttäjäryhmien vaatimukset tilalle. Tehdyissä muutostöissä haasteellista oli riittävän ääneneristyksen toteuttaminen uusien sirkustilojen ja seinän takana sijaitsevien musiikin opetushuoneiden välillä, koska akustiikan ja ääniolosuhteiden huomioiminen on konservatorion tiloissa erityisen tärkeää.

Käyttötarkoituksen muutos edellytti uuden poistumistieportaan toteuttamista suojeltuun julkisivuun. Lisäksi rakennukseen lisättiin uusi tavara- ja henkilöhissi, porrasnostin sekä uusi esteetön wc-tila. Muutokset suunniteltiin yhdessä tilaajan ja käyttäjien kanssa. Tätä varten tutkittiin useita eri ratkaisuvaihtoehtoja.

Muutokset toteutettiin samoilla suunnitteluperiaatteilla kuin alkuperäisessä 1990-luvun hankkeessakin: suojeltujen tehdasrakennusten alkuperäistä arkkitehtuuria ja telakkahallin tunnelmaa vaalien yhteistyössä museoviranomaisten kanssa.

Talotekniikan osalta ilmavaihtokoneet ja päätelaitteet uusittiin (kanavistot säilytettiin), jäähdytystä lisättiin, valaistus, turva- ja merkkivalaistukset uusittiin. Lisäksi tehtiin rakennuksen alapohjan ja ulkoseinän liittymään tiivistyskorjauksia alapohjan painumisesta johtuen.

Vuonna 2021 toteutetussa muutos- ja korjaushankkeessa ”Linnankadun taidekampus 2” tehtiin huomattavia muutostöitä Sigyn-salissa. Salin muutostöiden ja uusien näyttämön yläpuolisten rakenteiden suunnittelussa hyödynnettiin tietomallia. Sali suunniteltiin alun perin akustisen musiikin esittämistä ja koulutusta varten, mutta tilojen saavutettavuutta ja monikäyttöisyyttä korostettiin. Nyt saliin suunniteltiin mm. muunneltava akustiikka, jotta se soveltuisi myös sähköisesti vahvistetun musiikin esittämiseen ja koulutukseen. Myös esitysteknisiä (valaistus ja äänentoisto) ominaisuuksia parannettiin niin, että sali soveltuu myös luento- ja kokoustilaisuuksiin.

Muutoshankkeen yhteydessä rakennukset liitettiin kaukokylmäverkkoon ja iv-koneet uusittiin sekä iv-konehuoneita laajennettiin. Osassa rakennuksia tehtiin myös korjaustöitä sisäpintoihin sekä lisättiin kellarikerrokseen ravintolatoiminnan huoltotiloja.